Tutkimus, jonka mukaan autistinen maskaus johtaa masennuksen ja uupumuksen lisäksi myös traumaattisiin kokemuksiin (mm. kiusaamiseen, häpeään, nöyryytyksen tunteeseen), heikkoon itsetuntoon, vieraantumiseen itsestä ja etääntymiseen omannäköisestä elämästä.
https://www.liebertpub.com/doi/10.1089/aut.2022.0115
Tämä resonoi hyvin voimakkaasti.
Ulkopuolisuuden ja vääränlaisuuden tunne on seurannut minua läpi elämän. Nykyään ymmärrän, että se on seurausta autismista, mutta ehdin elää 46 vuotta niin, että elämä oli täynnä hiljaisia (ja välillä äänekkäitäkin) signaaleja siitä, että en osaa olla.
Tämä tuli vastaan jo ala-asteella. Olin liian innostunut, otin asiat liian tosissani, en osannut suhtautua asioihin samalla tavalla kuin muut. Vanhemmiltani kuulin, että kiinnostukseni eivät olleet soveliaita.
@hiljaisuus@piipitin.fi Sydäntäsärkevää ajatella, miten vanhemmat on voineet pitää mielenkiinnon kohteita vääränlaisina, kun kyse ei kuitenkaan ollut mistään pakkomielteestä kidutusmurhiin tai eläinten silpomisesta.
Oot hyvä juur tommosena. Ollaan me hei into piukassa nörttejä nyt kun saa olla.
@hiljaisuus@piipitin.fi Näissä tuloksissa on niin jännä, miten paljon samaa aiheuttaa esimerkiksi kaapissaolo. Jos yhtään pysähdyn miettimään, mitä moninkertainen vähemmistöstressi ja ulkoapäin tuleva mukautumisen paine sitten yhdessä aiheuttaa, ei ole ehkä kovin suuri ihme, että välillä vähän väsyttää, tekee mieli näyttää keskisormea koko muulle yhteiskunnalle ja viha auktoriteetteja ja enemmistöjen odotuksia kohtaan välillä vähän kuohahtaa (”välillä”, no joo…).
Aikuisessa elämässä minun odotetaan haluavan ja tavoittelevan asioita, jotka eivät kiinnosta minua. Asiat, jotka kiinnostavat minua, ovat nörttejä, eivät riittävän hienoja, "elämälle vieraita" ja ties mitä muuta.
Luulen tämän vaikuttavan paljon myös siihen, että olen niin vieraantunut työelämästä. Kun sinne ei selvästikään ole tervetullut omana itsenään, viesti on vahvasti se, että siellä kiinnostaa vain minun työpanokseni, ei minä itse.
@kaarne@ecoevo.social @hiljaisuus@piipitin.fi Maskaamisenhan voisi sanoa olevan kaapissaoloa myös omalla tavallaan, ja kirjon keskuudessa myös sateenkaarevuus on neuroenemmistöä yleisempää. Joten ei sinänsä ehkä ihme että yhteneväisyyksiä löytyy.
@hiljaisuus@piipitin.fi mulla ei ole diagnoosia enkä sellaista ole varmaan hakemassa, mutta tunnistan tässä vahvasti samaa fiilistä. Vieraantuneisuus, oma "vääryys", tunne siitä, että ei vaan osaa olla ihminen. Ensin helpotti se, kun lakkasin odottamasta, että ulkopuolisuuden tunne on vaan ikävaihe. Nyt keski-ikäisenä opettelen taas ottamaan omaa tilaa ja kuuntelemaan sisäisiä signaaleja, mutta se on hankalaa ja aiheuttaa edelleen tunnetta siitä, että on vääränlainen.
Minun on nykyään hyvin vaikea haluta asioita tai ainakaan ilmaista niitä toiveita. Kun on läpi elämänsä saanut ymmärtää, että kiinnostukset ovat viallisia, se on syönyt itsetuntoa melkoisesti. Päässäni on jatkuvasti ajatus siitä, että haluamani asiat eivät ole hyväksyttäviä.
Tajuan säännöllisesti, että pelkään tehdä asioita, koska ajatus siitä, että niitä joutuu jotenkin selittämään ja käsittelemään muiden kanssa, on niin raskas. Kauppareissu Arsenalin paidassa oli valtava, pelottava harppaus.
@magdalenahai@mstdn.social Ei minullakaan varsinaista diagnoosia ole. Sellaisen saaminen aikuisena on ymmärtääkseni myös varsin vaikeaa. Mutta terapeutin kanssa todettiin, että tämä näkökulma selittää elämääni ja vaikeuksiani niin paljon osuvammin kuin mikään muu, että se tuntuu hyvin perustellulta lähtökohdalta tulkita itseään ja elämäänsä.
On tämä hiukan helpottanut tämän havainnon jälkeen, kun on alkanut ymmärtää itseään, mutta todella paljon on vielä 46 vuoden aikana kertynyttä taakkaa purettavana.
@hiljaisuus@piipitin.fi toiset ihmiset hymyilee kyllä lempeästi ja sanoo, että tottakai sun pitää olla oma itsesi ja ottaa omaa tilaa - mutta sitten kun olen ja otan, se on kuitenkin väärin ja liikaa.
@hiljaisuus@piipitin.fi mä olen kans itsekseni todennut, että monet mun erityisjutut voi hyvin olla neuroepätyypillisyyttä. Joskus kun olen jotain nettitestejä tehnyt, niin testistä riippuen olen niissä joko siinä diagnoosirajalla tai reippaasti rajan toisella puolella (naistyypillinen testi). Mutta tässä mun luonteen fluidius tekee sen, etten tässäkään osaa oikein sitoutua mihinkään määreeseen. 😀
@magdalenahai@mstdn.social @hiljaisuus@piipitin.fi tälleen AuDHD-oletettuna samaistun 😅
sisälläni on kaksi sutta ja silleen
@hiljaisuus@piipitin.fi mä olen kans itsekseni todennut, että monet mun erityisjutut voi hyvin olla neuroepätyypillisyyttä. Joskus kun olen jotain nettitestejä tehnyt, niin testistä riippuen olen niissä joko siinä diagnoosirajalla tai reippaasti rajan toisella puolella (naistyypillinen testi). Mutta tässä mun luonteen fluidius tekee sen, etten tässäkään osaa oikein sitoutua mihinkään määreeseen. 😀
@magdalenahai@mstdn.social @hiljaisuus@piipitin.fi tälleen AuDHD-oletettuna samaistun 😅
sisälläni on kaksi sutta ja silleen
@magdalenahai@mstdn.social @hiljaisuus@piipitin.fi tälleen AuDHD-oletettuna samaistun 😅
sisälläni on kaksi sutta ja silleen
@magdalenahai@mstdn.social @hiljaisuus@piipitin.fi tälleen AuDHD-oletettuna samaistun 😅
sisälläni on kaksi sutta ja silleen