Tämä resonoi hyvin voimakkaasti.
Ulkopuolisuuden ja vääränlaisuuden tunne on seurannut minua läpi elämän. Nykyään ymmärrän, että se on seurausta autismista, mutta ehdin elää 46 vuotta niin, että elämä oli täynnä hiljaisia (ja välillä äänekkäitäkin) signaaleja siitä, että en osaa olla.
Tämä tuli vastaan jo ala-asteella. Olin liian innostunut, otin asiat liian tosissani, en osannut suhtautua asioihin samalla tavalla kuin muut. Vanhemmiltani kuulin, että kiinnostukseni eivät olleet soveliaita.
Aikuisessa elämässä minun odotetaan haluavan ja tavoittelevan asioita, jotka eivät kiinnosta minua. Asiat, jotka kiinnostavat minua, ovat nörttejä, eivät riittävän hienoja, "elämälle vieraita" ja ties mitä muuta.
Luulen tämän vaikuttavan paljon myös siihen, että olen niin vieraantunut työelämästä. Kun sinne ei selvästikään ole tervetullut omana itsenään, viesti on vahvasti se, että siellä kiinnostaa vain minun työpanokseni, ei minä itse.
@hiljaisuus@piipitin.fi mulla ei ole diagnoosia enkä sellaista ole varmaan hakemassa, mutta tunnistan tässä vahvasti samaa fiilistä. Vieraantuneisuus, oma "vääryys", tunne siitä, että ei vaan osaa olla ihminen. Ensin helpotti se, kun lakkasin odottamasta, että ulkopuolisuuden tunne on vaan ikävaihe. Nyt keski-ikäisenä opettelen taas ottamaan omaa tilaa ja kuuntelemaan sisäisiä signaaleja, mutta se on hankalaa ja aiheuttaa edelleen tunnetta siitä, että on vääränlainen.
Minun on nykyään hyvin vaikea haluta asioita tai ainakaan ilmaista niitä toiveita. Kun on läpi elämänsä saanut ymmärtää, että kiinnostukset ovat viallisia, se on syönyt itsetuntoa melkoisesti. Päässäni on jatkuvasti ajatus siitä, että haluamani asiat eivät ole hyväksyttäviä.
Tajuan säännöllisesti, että pelkään tehdä asioita, koska ajatus siitä, että niitä joutuu jotenkin selittämään ja käsittelemään muiden kanssa, on niin raskas. Kauppareissu Arsenalin paidassa oli valtava, pelottava harppaus.
Viime aikoina olen myös tajunnut, kuinka tämä on lamaannuttanut itseilmaisuani ja itseni kehittämistä. Kiinnostavat asiat tuntuvat liian kaukaisilta, koska niihin liittyy aina se ajatus, että joku alkaa päivittelemään, ihmettelemään, kyseenalaistamaan. Että saa jälleen kerran kuulla valinneensa jotakin, mikä sotkee toisten ihmisten mielikuvaa ja odotuksia minusta.
Viime aikoina olen myös tajunnut, kuinka tämä on lamaannuttanut itseilmaisuani ja itseni kehittämistä. Kiinnostavat asiat tuntuvat liian kaukaisilta, koska niihin liittyy aina se ajatus, että joku alkaa päivittelemään, ihmettelemään, kyseenalaistamaan. Että saa jälleen kerran kuulla valinneensa jotakin, mikä sotkee toisten ihmisten mielikuvaa ja odotuksia minusta.
@hiljaisuus@piipitin.fi Tämän takia en yleensä halua puhua esim. erityismielenkiinnoistani tarkasti. Joko niitä vähätellään tai sitten niissä ruvetaan kilpasille, ja itselleni kaikenlainen arvotus on myrkkyä, saa vaan haluamaan heittää pois koko mielenkiinnon.
@hiljaisuus@piipitin.fi Tämän takia en yleensä halua puhua esim. erityismielenkiinnoistani tarkasti. Joko niitä vähätellään tai sitten niissä ruvetaan kilpasille, ja itselleni kaikenlainen arvotus on myrkkyä, saa vaan haluamaan heittää pois koko mielenkiinnon.
@hiljaisuus@piipitin.fi Itse asiassa nyt kun tarkemmin ajattelen, osun aina muoti-ilmiöihin. Ai sie olet vegaani, sehän on nykyään muotia (ajoittaa itseni, enkä ole täysvegaanikaan enää tunnustuksena). Ai sie olet kiinnostunut kielistä, sehän on muotia nykyään. Ai siulla on masennus, sehän muotidiagnoosi nykyään. Ai olet autisti, se tuntuu olevan muotia nykyään... 
@hiljaisuus@piipitin.fi Itse asiassa nyt kun tarkemmin ajattelen, osun aina muoti-ilmiöihin. Ai sie olet vegaani, sehän on nykyään muotia (ajoittaa itseni, enkä ole täysvegaanikaan enää tunnustuksena). Ai sie olet kiinnostunut kielistä, sehän on muotia nykyään. Ai siulla on masennus, sehän muotidiagnoosi nykyään. Ai olet autisti, se tuntuu olevan muotia nykyään...
Mikko Karvonen
