Aikuisessa elämässä minun odotetaan haluavan ja tavoittelevan asioita, jotka eivät kiinnosta minua. Asiat, jotka kiinnostavat minua, ovat nörttejä, eivät riittävän hienoja, "elämälle vieraita" ja ties mitä muuta.
Luulen tämän vaikuttavan paljon myös siihen, että olen niin vieraantunut työelämästä. Kun sinne ei selvästikään ole tervetullut omana itsenään, viesti on vahvasti se, että siellä kiinnostaa vain minun työpanokseni, ei minä itse.
@hiljaisuus@piipitin.fi mulla ei ole diagnoosia enkä sellaista ole varmaan hakemassa, mutta tunnistan tässä vahvasti samaa fiilistä. Vieraantuneisuus, oma "vääryys", tunne siitä, että ei vaan osaa olla ihminen. Ensin helpotti se, kun lakkasin odottamasta, että ulkopuolisuuden tunne on vaan ikävaihe. Nyt keski-ikäisenä opettelen taas ottamaan omaa tilaa ja kuuntelemaan sisäisiä signaaleja, mutta se on hankalaa ja aiheuttaa edelleen tunnetta siitä, että on vääränlainen.
@magdalenahai@mstdn.social Ei minullakaan varsinaista diagnoosia ole. Sellaisen saaminen aikuisena on ymmärtääkseni myös varsin vaikeaa. Mutta terapeutin kanssa todettiin, että tämä näkökulma selittää elämääni ja vaikeuksiani niin paljon osuvammin kuin mikään muu, että se tuntuu hyvin perustellulta lähtökohdalta tulkita itseään ja elämäänsä.
On tämä hiukan helpottanut tämän havainnon jälkeen, kun on alkanut ymmärtää itseään, mutta todella paljon on vielä 46 vuoden aikana kertynyttä taakkaa purettavana.
@hiljaisuus@piipitin.fi toiset ihmiset hymyilee kyllä lempeästi ja sanoo, että tottakai sun pitää olla oma itsesi ja ottaa omaa tilaa - mutta sitten kun olen ja otan, se on kuitenkin väärin ja liikaa.
@magdalenahai@mstdn.social @hiljaisuus@piipitin.fi Mä kuuntelisin aika herkällä korvalla tota sanaa ”liikaa”. Ainakin omalla kohdallani se vaikuttaa olevan se ratkaiseva juttu, joka vuotaa kaikkien mukautumisyritysten läpi ja vieraannuttaa muista ja muita, tekee musta ihmisen jolle ei hädässä soiteta ekana, koska kaikkien paitsi puolison kanssa välissä on se liikaa ja väärin olemisen muuri. Jos mun pitäis tiivistää yhteen ilmaukseen ne diagnoosit, se ois ”olla väärin ja liikaa”.
Ja nyt EN pahoittele oman navan kaivuuta
@magdalenahai@mstdn.social @hiljaisuus@piipitin.fi Mä kuuntelisin aika herkällä korvalla tota sanaa ”liikaa”. Ainakin omalla kohdallani se vaikuttaa olevan se ratkaiseva juttu, joka vuotaa kaikkien mukautumisyritysten läpi ja vieraannuttaa muista ja muita, tekee musta ihmisen jolle ei hädässä soiteta ekana, koska kaikkien paitsi puolison kanssa välissä on se liikaa ja väärin olemisen muuri. Jos mun pitäis tiivistää yhteen ilmaukseen ne diagnoosit, se ois ”olla väärin ja liikaa”.
Ja nyt EN pahoittele oman navan kaivuuta
@kaarne@ecoevo.social @magdalenahai@mstdn.social @hiljaisuus@piipitin.fi mäkin oon monesti väärin ja varsinkin liikaa. Onneks meitä on muitakin ni voidaan olla sitte keskenämme liiallisia ja muut pitäköön tunkkinsa saatana
@kaarne@ecoevo.social @magdalenahai@mstdn.social @hiljaisuus@piipitin.fi Ja just se "väärin ja liikaa" tuntuu sisältävän onnen avaimen.
Keski-ikäinen täti vuorikiipeilemässä keskinkertaisesti? Väärin ja liikaa.
Keski-ikäinen täti matkustamassa junalla koska lentäminen on perseestä ja tuhoaa jäätiköt? Väärin ja liikaa.
Keski-ikäinen täti pyöräilemässä pitkin maita ja mantuja huvikseen, nukkuu teltassa, tarpin alla tai kuusen juurella? Väärin ja liikaa jne jnp.
Etkö voisi olla kuin muut ™
?
No vittu en.
@kskehu@mementomori.social @magdalenahai@mstdn.social @hiljaisuus@piipitin.fi Sanoisin jotain liiallisten ja uteliaiden kerhosta mutten uskalla, koska aina kun joku jossain alkaa vihjailla mistään ryhmäidentiteetistä, mulle löytyy väistämättä yksi tai useampi ulkopuolisuuden tapa. Joten ehkä vapaata kelluntaa liiallisena, uteliaana ja tiedonhaluisena, ships passing in the night mut silleen ei-merkityksettömästi
Mikko Karvonen
Magdalena Hai📚
🦈
🏳️🌈
