Brutkey

Auringon sikiö
@Auringon_sikio@mementomori.social

Tästä @sannahirvonen@mastodon.social pohdinnasta lähti eilen liikkeelle runsaana pulpahdellut lainasanailoittelu: https://mastodon.social/@sannahirvonen/114989246379047786

Jäljestäpäin tuli mieleen, että meillähän on Kotuksen julkaisema erinomainen Suomen etymologinen sanakirja, josta voi tutkia sanojen lainautumisreittejä ja alkuperiä: https://kaino.kotus.fi/ses/

Monet sanat ovat lainautuneet meille ranskasta ruotsin kautta, ja luonnollisesti ranskankin takaa löytyy usein lainanantajakieliä. Yksi hauska esimerkki on kanalja, joka on etymologisen sanakirjan mukaan tullut meille ranskasta mahdollisesti kahta eri reittiä: länsimurteisiin ruotsin kautta ja itämurteisiin puolan ja venäjän kautta. Juuret löytyvät italian koiralaumaa tarkoittavasta sanasta ja tietysti pohjimmiltaan latinasta.

#etymologia

Petra Saarnisto
@PetraSaarnisto@mastodontti.fi

@Auringon_sikio@mementomori.social @sannahirvonen@mastodon.social

Aika yleinen sanan reitti on kreikka > latina > ranska > saksa > ruotsi > suomi. Matkalla merkitys on toki voinut muuttua.

Sanna Hirvonen
@sannahirvonen@mastodon.social

@PetraSaarnisto@mastodontti.fi @Auringon_sikio@mementomori.social Ai saksa kuuluu tuonne väliin! Olen jotenkin ajatellut, että ruotsi on hakenut finessinsä ja nyanssinsa suoraan jostain aurinkokuninkaan hovista 🧐😁

Tor Lillqvist
@tml@mementomori.social

@sannahirvonen@mastodon.social @PetraSaarnisto@mastodontti.fi @Auringon_sikio@mementomori.social Kyllähän 1700-luvulla Manner-Euroopassa, ja Ruotsissa (mukaanlukuen itäisessä valtakunnan osassa, ns Suomessa), aateliset ja hovi puhuivat usein ranskaa keskenään koska ajateltiin että se on niin paljon hienompaa ja sillä pystyi ilmaisemaan itseään paremmin tms. Mikä osittain oli ehkä tottakin koska esimerkiksi ruotsissa ei vielö ollut välttämättä sanoja sellaisille Ilmiöille joista haluttiin keskustella. (Myöhemmin ne sitten lainattiin ranskasta.)

Sanna Hirvonen
@sannahirvonen@mastodon.social

@PetraSaarnisto@mastodontti.fi @Auringon_sikio@mementomori.social Mainitusta hovista muuten tuli mieleen, että näin viime vuonna Viirus-teatterin hienon Versailles-esityksen. Siinä sanottiin, että ranskalainen keittotaito nojaa tosi paljon Ludvig XIV:n makuun, hampaiden kuntoon (huono) ja suolentoimintaan. Eli mousse- ja vanukaismaiset ruoat, kuten tuo äsken tiedusteltu paahtovanukas, olisivat meidänkin ilonamme hänen huonojen legojensa ansiosta.