#esittely, koska viimeisen moisen tekemisestä on vuosi aikaa ja sekin sinkosi bittiavaruuteen!
Kirjanautiskelija yliopistossa, etenkin spekulatiivinen fiktio hyväilee sielua. Opiskelen kotimaista kirjallisuutta ja saamentutkimusta. Harrastuksina lukemisen lisäksi muun muassa neulonta, bokashi, parvekeviljely, videopelit, tee, runojen rustaus ja yhdistystoiminta.
Haluaisin tehdä maailmasta paremman paikan olla ja aina välillä innostun jostain uudesta jutusta aika paljon. Sosiaalisesti olen vähän wonky ja helposti ylikuormittuva, jaksan vähemmän kuin mielenkiintoa riittäisi, ja sitähän riittäisi. Yritän löytää omaa tapaani olla ihmisten parissa. Se ilmenee joskus shitpostauksen muodossa. Toisinaan vetäydyn taas netin ääreltä lähes kokonaan.
Milleniaalina kasvoin täysi-ikäiseksi ilman älypuhelinta ja sitä aikaa on ikävä. Generatiivinen tekoäly, valvontakapitalismi ja kaupallinen sosiaalinen media ovat pyhä inhokkikolmikkoni. Ei siis ihme, että viihdyn internetissä juuri täällä Mastodonissa. Ja kuinka mukavaa täällä onkaan!
Kokeilen bujon pelillistämistä itsetekaistulla systeemillä. Männävuosina käytin Habiticaa, mutta lopetin sen kuultuani, että kaikki moderaattorit irtisanottiin heidän yrittäessään järjestäytyä liittoon. Sitten muutenkin niheää tunkea aina omaa dataa interwebsiin. Tahtoo ite, offline! Saa nähä viekö tää projekti enemmän resursseja kuin tehtävien tekeminen, mut kasvava milleniaali tarvitsee harrastuksia.
Kävin tänään Sivullisessa, ostin kaksi kirjaa Emmi Itärantaa ja yhden Aura Siltalaa.
#kirjafedi
Luettua: Hannah Templer - Cosmoknights 1 & 2
Avaruusprinsessojen ympärillä pyörii huikea bisnes: ympäri galaksia järjestettävien turnajaisten voittajat saavat luvan mennä naimisiin kuninkaallisen jälkikasvun kanssa, ja näin kaikki prinsessojen avioliitot järjestetään. Prinsessojen mielipidettä ei tietenkään kysytä, ja ottelut voivat olla myös eri tavoin ennalta määritettyjä rahaa vastaan, rikkaimmat voittavat tavalla tai toisella. Käppänen systeemi, joka herättää vastarintaa. Joukko naisia kerääntyy monen mutkan kautta yhteen taistelemaan patriarkaattia vastaan, ja sitten mietitään strategiaa. Pelastetaanko yksi prinsessa kerrallaan, vai pitäisikö koko systeemi muuttaa? Keskiössä on naisten välinen ystävyys ja rakkaus, kuinka vapauttaa itsensä ja läheisimpänsä.
Kumppani löysi nämä sarjakuvat ja oli mukava saada kuratoitua kulttuuria suoraan eteensä. Nämä kirjat miellyttävät visuaalisesti hyvin paljon, värimaailma on herkullinen ja piirrostyyli taitavaa. Pidin erityisen paljon siitä, että butch-lesboja on keskiössä, ja hahmokaarti on muutenkin mietitty monipuoliseksi. Ei ole pelkkiä valkoisia ja laihoja cisnaisia.
Kiinnostaa hyvin paljon, miten tarina etenee. Toivon yhteiskunnallisen kritiikin syvenevän lisää kolmannessa osassa, vaikka en odotakaan tämän olevan pääasiallisesti opas vallankumoukseen. Juoni noin muuten on rytmitetty erinomaisesti ja pitää otteessaan, nämä lukee yhdeltä istumalta.
#kirjafedi #kirjamastodon #sarjakuva #sarjakuvamastodon
Venäjän kurssi alkaa kuukauden päästä, mutta aloitin hyvissä ajoin kriiseilyn sen varhaisesta ajankohdasta klo 9 aamulla. Ei ole Jumalan suunnittelemaa tällainen.
Käytiin toissapäivänä katsomassa Tampereella surrealismitaidenäyttely. Liikutuin älyttömästi, kun näin ekaa kertaa Dalín maalauksen livenä. Myös kaikki muut teokset oli jotenkin. Mulle surrealismi on todella turvallinen ja kotoisa asia. Siinä tulee tunne, että joku ymmärtää ja näkee asiat samalla tavalla. Ei tarvitse feikata. Voi soljua ja tuntea kaikki tunteet juuri sellaisina kuin ne kokee. Öljyvärit vois kaivaa esiin pitkästä aikaa.
Oli myös hauska verrata kokemuksia Marco Brambillan Heaven’s Gatesta. Kumppaneille videoteos oli ylitsevuotava ja jopa puuduttava, mulla taas aivot naksahti tietynlaiseen harvinaiseen lepotilaan. Ylikuormitun normaalisti herkästi visuaalisista ärsykkeistä, mutta tässä sen virta oli suunniteltu mun keskittymistä tukien ja aivot eivät kaivanneet enempää stimulaatiota kahdestasadasta eri ajatuksesta päällekkäin. Hassu hermosto.
Käytiin toissapäivänä katsomassa Tampereella surrealismitaidenäyttely. Liikutuin älyttömästi, kun näin ekaa kertaa Dalín maalauksen livenä. Myös kaikki muut teokset oli jotenkin. Mulle surrealismi on todella turvallinen ja kotoisa asia. Siinä tulee tunne, että joku ymmärtää ja näkee asiat samalla tavalla. Ei tarvitse feikata. Voi soljua ja tuntea kaikki tunteet juuri sellaisina kuin ne kokee. Öljyvärit vois kaivaa esiin pitkästä aikaa.
Avaan fiidin, nään ekan maininnan purran ehdotuksesta lakkauttaa opetushallitus, oon et joo vittu varmaa kehtais joku raja, avaan uutiset
Purralla onkin rajat aivan vitun auki
Avaan fiidin, nään ekan maininnan purran ehdotuksesta lakkauttaa opetushallitus, oon et joo vittu varmaa kehtais joku raja, avaan uutiset
Iso asia mikä häiritsee ihmisten Metan, Windowsin ym käytön jatkamisessa on se, että ihmiset ovat luopuneet omista rajoistaan ja antavat venyttää niitä aina vain lisää. Silleen. Samalla tavalla kuin on jouduttu opettamaan, että kaikilla sukupuolesta riippumatta on omat rajat seksuaalisuuden, kehollisuuden ym suhteen, pitääkö tässä pian alkaa tehdä valistuskampanjaa digitaalisista rajoista ja niiden tärkeydestä. Ei ole tervettä olla vain avoimesti, että minua saa louhia ja vakoilla kuinka paljon tahansa.
Ja kun siis ottaa huomioon tän jatkuvan eskaloitumisen alusta asti, että mihin kaikkeen ihmiset suostuu viiden vuoden päästä, minkä rajan ylittäminen onkin taas vain normaalia.
Viivi / diiccix :not_verified: