Viivi / diiccix :not_verified:@diiccix@mementomori.social
Käytiin toissapäivänä katsomassa Tampereella surrealismitaidenäyttely. Liikutuin älyttömästi, kun näin ekaa kertaa Dalín maalauksen livenä. Myös kaikki muut teokset oli jotenkin. Mulle surrealismi on todella turvallinen ja kotoisa asia. Siinä tulee tunne, että joku ymmärtää ja näkee asiat samalla tavalla. Ei tarvitse feikata. Voi soljua ja tuntea kaikki tunteet juuri sellaisina kuin ne kokee. Öljyvärit vois kaivaa esiin pitkästä aikaa.
Viivi / diiccix :not_verified:@diiccix@mementomori.social
Oli myös hauska verrata kokemuksia Marco Brambillan Heaven’s Gatesta. Kumppaneille videoteos oli ylitsevuotava ja jopa puuduttava, mulla taas aivot naksahti tietynlaiseen harvinaiseen lepotilaan. Ylikuormitun normaalisti herkästi visuaalisista ärsykkeistä, mutta tässä sen virta oli suunniteltu mun keskittymistä tukien ja aivot eivät kaivanneet enempää stimulaatiota kahdestasadasta eri ajatuksesta päällekkäin. Hassu hermosto.