J. J. Huusko@jjhuusko@mementomori.social
Raapale, jonka aloitin Ropeconin loppumetreillä, mutta joka jäi silloin kesken:
–Elävää kirjallisuutta–
Conivieraiden puvut alkoivat olla liiankin todentuntuisia.
”Kynnet ovat teräaseita. Ne on kielletty”, järjestyksenvalvoja ohjeisti.
Asiakas pysyi roolissaan. Sihisi ja veti kyntensä piiloon.
Radiopuhelin rasahti. ”Kakkosportilla tilanne.”
Järjestyksenvalvoja juoksi paikalle. Ihmissusi ja vampyyri mittelivät. Verta oli turkilla ja kaavulla, asfaltillakin. Yleisö hurrasi; luuli ohjelmanumeroksi.
”Aina sama leikki”, järjestyksenvalvoja puuskahti.
”Nyt meni liian pitkälle”, toinen murahti ja tarttui teleskooppipatukkaansa.
Radiopuhelin rasahti taas. ”Ykköshallissa kaaos!”
Savua ja neon-värisiä välähdyksiä, palaneen lihan käryä ja huutoa, yliluonnollista ulvontaa.
”Kuinka turvatarkastukset ovat pettäneet näin?”
”Taisteludroideja, aaveita, hirviöitä”, vuorovastaava luetteli. ”Nämä eivät tulleet ulkoa.”
Ohjelmapäällikkö linkutti verisenä paikalle. ”Kirjaosasto hehkuu!”
Samassa valtaisat nahkasiivet nousivat esiin savun seasta.
