Half-Illithid Og@jussi_og@mementomori.social
En ole ennättänyt pelata Death Strandingin kakkososaa kovin paljon, ehkä vähän toistakytä tuntia, mutta alkaa palautua mieleen yksi juttu, josta pidin jo eka osassa. Tietty sumeus – jutut voivat onnistua osittain, sinnepäin. Voi saada tehtyä jotain, vaikka se ei ehkä olekaan ihan sataprosenttinen suksee. Eli että ei pelkkä onnistuminen/epäonnistuminen, ja sitten jauhat kunnes onnistut tai saat raivokohtauksen. Mitähän yritän sanoa. Ehkä sitä, että vaikka tää peli on yhtäältä tällainen scifisatu, tähän on saatu piirteitä, joista tulee mieleen tosielämän ja maailman harmaasävyt ja se, ettei kaikki ole aina joko tai.