J. J. Huusko@jjhuusko@mementomori.social
Viime aikoina on tullut luettua enemmän ja vähemmän eeppisiä tieteis- ja fantasiakirjoja, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän hyviä. Olen kuitenkin huomannut, että mieluisimpia lukemiskokemuksia ovat olleet viihteelliset tietokirjat. Näistä mainittakoon keväällä ilmestynyt Chloe Daltonin Ystävänä jänis (Raising Hare), joka on Atenan kustantama ja Ari Väntäsen suomentama.
Upea, koskettava tarina, hienoa luontokuvausta ja hyvää aatetta. Kerronnan väliin on ujutettu kaikenlaista tietoa jäniksistä sekä muustakin Britannian maaseudun luonnosta. Denise Nestorin käsialaa olevat, valokuvien pohjalta tehdyt piirrokset elävöittävät teosta.
Toki kirja kolahti minuun paljolti sen vuoksi, että satun tykkäämään jäniksistä muutenkin. Mutta suosittelen lukemiseksi myös heille, jotka eivät tiedä pitkäkorvista mitään eivätkä lotkauta lyhyitä korviaan rusakoille, jotka ovat melko tavallinen näky taajamassa.
Loppukevennys kirjoittamastani laulusta Pitkäkorvalimppu:
Suu siis suppuun,
jalat limppuun,
korvat luimuun, tai
polje jalkaa lujaa, napakkaan,
ja loikkaa mukaan vaan!
