#ahdistus #syomishairiot #hÀpeÀ
mÀ putosin eilen ahdistukseen.
kaiken nielevÀÀn pimeyteen.
luulin saaneeni mÀssyt katkolle, koska pÀÀtin niin maanantaina.
KOSKAAN en usko, etten pystyisi siihen.
joka vitun kerta mÀssÀily vaan kiihtyy pÀÀtöksen jÀlkeen. aina.
haluaa uskoa, ettÀ tÀmÀ on se pysÀhdys jolloin hallitsen itseni ja syömiseni.
painossa mÀssyt ei vielÀ nÀy, koska en syö juuri muuta.
ei saisi vihata itseÀÀn, ei ainakaan saa sanoa sitÀ ÀÀneen. minÀ vihaan.
hÀpeÀn kirjoittaa julki nÀitÀ asioita.
jospa se hÀpeÀ hÀlvenisi vÀhÀn kirjoittamisen myötÀ, en tiiÀ. sen tiiÀn etten varmaan oo ainoa, joka tuntee nÀin. silti tuntuu, ettÀ oon.
mÀ oon hÀvennyt itseÀni aina jollain tasolla.
silloinkin, kun vielÀ pystyin kÀymÀÀn töissÀ, elÀmÀÀn ns. normaalia elÀmÀÀ ja olin itseni mielestÀ tÀydellisen nÀköinen, hÀpesin mm. lapsuuttani, syömishÀiriöitÀ, ahdistusta ja ajatuksiani.
hĂ€peĂ€n tuoda nĂ€itĂ€ asioita julki, koska sit jotkut voi ajatella, et oon sekopÀÀ eikĂ€ ne vois kuvitellakaan esim. seurustelevansa mun kanssa. siltikin se tuntuu pahalta vaikken ees halua seurustella tĂ€llĂ€ hetkellĂ€. toi on niin pimee juttu, etten tiiĂ€ ymmĂ€rtÀÀkö kukaan mitĂ€ tarkoitan. đ
mutjoo, tÀmmösiÀ mietteitÀ. nyt lÀhen rimpsalle eli ostaan pyörÀn kumiin varaventtiileitÀ ja kauppaan.
onneksi mulla on te ja Mastodon. đ